Kai Backman Hyväntahtoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan on ehdoton velvollisuus.

Markkinaehtoinen kaava ei vastaa ihmisen olemisen vaatimuksiin

  • Ylipäätään markkinaehtoinen kaava ei ole kiinnostunut varattomista ihmisistä, sillä he eivät lisää vaikuttavaa kysyntää.
    Ylipäätään markkinaehtoinen kaava ei ole kiinnostunut varattomista ihmisistä, sillä he eivät lisää vaikuttavaa kysyntää.
  • Kuka jää vierellesi kun vanhenet?
    Kuka jää vierellesi kun vanhenet?

Markkinaehtoisen kaavan mukaan ihmisen täytyy myydä työvoimansa markkinahintaan. Jos se ei käy kaupaksi, se pitää antaa vastikkeetta työnantajien käyttöön. Kyvyttömät ihmiset joutuvat saman mekanismin uhriksi, siis kuka halvimmalla ottaa vastuulleen surkeassa tilassa olevan ihmisen, saa hänen kyvyttömän  ruumiinsa pikkurahalla käyttöönsä. 

Ylipäätään markkinaehtoinen kaava ei ole kiinnostunut varattomista ihmisistä, sillä he eivät lisää vaikuttavaa kysyntää. Heitä, varattomia, ei siis ole edes olemassa, sillä he eivät näy viivan alla. Vain raha ja tavarat  tekevät ihmisen näkyväksi. Perusterveyden palveluita ei saisi lainkaan avata vapaille markkinavoimille, sillä muiden kustannusten lisäksi kuntalainen joutuu maksamaan myös yritysten voitot. Kaikissa tapauksissa kunta on lakisääteisestä vastuussa palveluista, mutta yksityiset yritykset ovat vastuussa vain omistajien rahavirtojen kasvattamisesta. Kuka jää vierellesi kun vanhenet?

Jos yhteiskuntaluokilla ei ole keskenään sosiaalisten velvoitteiden sitovaa verkostoa, ne eivät voi tuntea toisiaan kohtaan luottamusta. Silloin ahnas rosvokapitalismi valtaa alaa lievästi säädellyltä markkinataloudelta. Siis ihmisiä tehdään typeriksi ja tietämättömiksi, jotta miellyttävää elämää viettävä vähemmistö voi heitä hallita. Aate ei ole valtaa, vaan vallan päälle on enintään vähän ripoteltu aatteen piskuisia pisaroita. Itse valta on pienen ryhmittyneen ihmisjoukon kokonaisuudesta kohoavaa uutta, tylympää toiminnan tasoa. Sen kapein terävyysalue sijaitsee yksittäisessä sattumassa, jonka ympärille on kietoutunut joku äänekäs ihmishahmo. Siksi mitä tahansa politiikkaa voidaan tehdä mukamas yhteiseksi hyväksi.

Korkeassa poliittisessa asemassa pysyminen vaatii tahtoa ja voimaa. Paluu menneeseen merkitsee kukistumista poliittisesti surkastuneena kääpiönä varjon vyöhykkeelle ilman merkittäviä yhteiskunnallisia etuoikeuksia. Järjelliset ja tarkat toteamukset eivät kiihota äänestäjien ailahtelevaa mieltä. Siksi poliittinen nousu toisinaan tapahtuu surkeilla puheilla sekä arvottomilla lupauksilla. Julkisen talouden leikkauspolitiikka on pelkkää ideologiaa, jolla raivataan tilaa yksityiselle pääomalle ja sen markkinaehtoiselle käyttäytymiselle. Vallankäyttäjä käyttää sellaisessa tapauksessa korkeinta mahdollista voimaa muuttaakseen toisten ihmisten käyttäytymistä haluamaansa suuntaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Markkinaehtoiset palvelut edellyttävät huomattavaa sääntelyä ja valvontaa, ja näin vain lisäävät byrokratiaa koko terveydenhuollossa, mikä jää huomioimatta kun palvelujen hintaa tuotetaan ja verrataan.

Julkinen terveydenhoitoketju, jossa on myös ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, on ollut hyvinvointi yhteiskunnan peruspilareita, kun palvelut rahoitetaan yhteisesti ja tarpeiden mukaan, tästä on kaikki hyötyneet, ja tämä on tuonut kokonaispääomaan kustannus säästöä, joka ei vältämättä näy tilastoissa.Nyt raha ja voitot pakenee kunnilta pois, ja se ei hyödytä omaa talousaluetta.
Markkinataloudella on etunsa, etenkin tehokkuuden osalta. Mutta se ei toteuta meille tärkeitä arvoja, se on johtanut tehokkuudeltaan räikeään eriarvoisuuteen, tuloerojen kasvuun, työttömyyteen, köyhyyteen sekä luokkajakoon sekä nyt esillä oleviin vanhusten hoitolaitoksien laiminlyönteihin. Arvoja on puolustettava jokaisen yksilön toimesta , "mutta tärkein" myös politiikalla, Koska hyvinvointivaltio on tärkiä myös tuloksen kannalta markkinataloudelle.

Markkinatalous ja hyvinvointivaltio kyllä täydentävät toisiaan. Mutta, voiko kysyä ? eikö kuitenkin nykyisellä politiikalla markkinatalous jyrää nyt hyvinvointivaltion.

Käyttäjän KaiBackman kuva
Kai Backman

Hegelin filosofiassa puhutaan kansakuntien välisestä taistelusta. Voimakkain kansakunta vallitkoon maailmaa. Vasemmisto tulkitsee sen luokkataisteluksi, kun taas äärioikeisto ymmärtää sen rotujen väliseksi taisteluksi. Tässä taistelujen maailmassa köyhien ihmisten kärsimykset jatkuvat riippumatta siitä, mikä voima kulloinkin on vallassa. Äärimmäisen rikkaassa Suomessa köyhä raahustaa eteenpäin vaivalloista polkuaan muovikassi kädessä tyhjiä pullopantteja etsien.
Hyvinvointivaltio on eri asia kuin hyvinvointiyhteiskunta. Sillä on ajateltu, että hyvinvointiyhteiskunnassa on hyvinvointia, mutta hyvinvointivaltiossa se on taattu kaikille ihmisille lainsäädännöllä. Hyvinvointivaltio + sopimusyhteiskunta = hyvinvointiyhteiskunta.
Tasa-arvo ei riitä, tarvitaan tasavertaisuutta, yhteiskunnan moninaisuuden tarkastelua.
Vapaus, kestävä kehitys, tasa-arvo. Vapaus on luonteeltaan sosiaalista vapautta, sosiaalisessa kontekstissa. Ymmärrän yhteisvastuun ihmisestä siten, että se ei ole ideologin kysymys, vaan eettinen valinta. Olen nähnyt vanhan ihmisen olomuodon suomalaisessa yhteiskunnassa. Suvereniteetti asettaa olosuhteet, velvoitteet ja muut sellaiset haluamallaan tavalla, siitä seuraava näkymä ei ole kaikille miellyttävä kokemus.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

" Vain raha ja tavarat tekevät ihmisen näkyväksi."
Kyllä tuossa kritiikissä on jotain perää. Jos vedämme yhtläisyysmerkit mammona = markkinavoimat, niin pääsemmekin ajatuksseen:
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja markkinavoimia."

Voinee sen niinkin sanoa, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Kataisen ottama niskalenkki on saattanut vähän lipsua?

Käyttäjän KaiBackman kuva
Kai Backman

Ylikansallisten suurkapitalistien tietokoneet ovat täynnä tietoa ihmisten keinotekoisista tarpeista markkinoilla. Ihmisestä tulee sen seurauksena pelkkä rikki revitty riekaleinen kalvo, jonka yksilöllinen merkitys on tuhoutunut. Koneita ja tavaroita täynnä olevassa yhteisössä kaikki ihmissuhteet muuttuvat ensin tavaraksi, sitten tuotteiksi. Lopulta ihmisellä on vain täysin tuotteistetun, typerän tavaran vaihtoarvo, jossa tavaralla on vain arvoa suhteessa toisiin tavaroihin, mutta jossa ihmisellä ei siis enää ole ihmisarvoa. Viimein julkisessa maisemassa on vain yhtiöiden pääkonttoreiden, lasista ja metallista tehtyjä, teräväreunaisia pilvenpiirtäjiä, jotka huokuvat matemaattista ihmisvihaa. Säätelemätön kapitalismi asettuu tosiolevaisena oliona kuluttajia nieleväksi hirviöksi. Sen kulumaton, joustava ja kaikki iskut kestävä koneisto tarvitsee loputtomaan nieluunsa koko maapallon elonkehän elämän ylläpitämiseen tarvittavat resurssit. Viimeisessä vaiheessa koneiston herruus ja mahti ihmiseen on rajaton.

Toimituksen poiminnat