Kai Backman Hyväntahtoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan on ehdoton velvollisuus.

Leipäkaupassa

  • Joka tapauksessa, olette myyneet minulle kovan leivän, tai ainakin minä olen sen kovaksi kokenut.
    Joka tapauksessa, olette myyneet minulle kovan leivän, tai ainakin minä olen sen kovaksi kokenut.
  •  En tiedä siitä mitään. Mitä te minulle, viattomalle, syyttömälle, yritätte vihjailla.
    En tiedä siitä mitään. Mitä te minulle, viattomalle, syyttömälle, yritätte vihjailla.
  •  Ryysyköyhä Tahvo on juuri kävellyt kaupan ovesta sisään.
    Ryysyköyhä Tahvo on juuri kävellyt kaupan ovesta sisään.

Leipäkaupassa

1 - Näytöksinen poliittinen näytelmä

HENKILÖT:

Tahvo, leipäkaupan epätoivoinen asiakas

Rauha, leipäkaupan myyjätär

Kauko, kauppias

On varhainen ilta alkusyksyllä. Ryysyköyhä Tahvo on juuri kävellyt kaupan ovesta sisään. Rauha, pitkän myyntipöydän takana viilaa tehokkaasti kynsiään. Kauko teroittaa takahuoneessa leipäveistä äänekkäästi. Paikkana on suomalainen leipäkauppa, 2017 jälkeen Kristuksen.

Tahvo (äänekkäästi): Kuulkaapa rouva. Te olette...

Rauha (laskelmoivan arvokkaasti): En ole rouva, vaan neiti. Neiti, joka on vakinaisessa työsuhteessa.

Tahvo (painokkaasti): Joka tapauksessa, olette myyneet minulle kovan leivän, tai ainakin minä olen sen kovaksi kokenut. Ja sen tähden nyt...

Rauha (ylimielisesti): Meillä ei myydä kovaa leipää! Jos olette leipämme kovaksi kokenut, on syy eittämättä herran hampaissa.

(Lyhyt vaitiolo)

Tahvo (painokkaasti): Hampaista puheen ollen, katsokaa vasemman puoleista etuhammastani. Se halkesi kun hieman puraisin myymäänne leipää. Se oli ennen sitä hyvä syömähammas. Vaadin korvausta hampaasta... ja leivän hinnan saatte tietenkin palauttaa.

Rauha (hymähtäen): Tuo hammas on huonon elämän tummentama. Älkää yrittäkö mitään.

Tahvo (huutaa): Vai olette te neiti vakinaisessa työsuhteessa. Ette kauan! Vaadin saada puhutella itse kauppiasta. Sitä paitsi, minulla on kiire.

Rauha (ivallisesti): Haen siis kauppias Kaukon puhutteluunne.

(Kauppias Kauko tulee takahuoneesta teroitettu leipäveitsi kädessään)

Kauko (kuivasti): Herralla on minulle huomauttamista...

Tahvo (vavahtavalla äänellä): Myyjättärenne, tuo neiti, myi minulle kovan leivän. Hampaani lohkesi... tuo ilkeä neiti vain pilkkaa minua... haluan korvausta... jos kauppias voisi katsoa hammastani... ja koittaa tämän leivän tuoreutta ja havaita, kuinka kova se on. Tyydyn kohtuulliseen korvaukseen, sanokaamme 500 euroa.

Kauko (harvakseen): Meillä ei myydä tuollaista leipää lainkaan. Tuo leipä on tehdasvalmisteinen. Me leivomme kaikki tuotteemme itse, siis minä itse. Tunnen henkilökohtaisesti jokaisen myymäläni leivän.  Seuraa pahan enteistä hiljaisuutta. Tiedättekö hyvä herra, että viereisestä valintamyymälästä on jo pitkään varastettu leipää. Heillä on tallennettua videokuvaa varkaasta. Vieläkö haluatte korvausta leivästä?

Rauha (kovaäänistä naurua): Hah, hah, haa. Huijari on kiinni!

Tahvo (väkinäisesti): En tiedä siitä mitään. Mitä te minulle, viattomalle, syyttömälle, yritätte vihjailla. Minulla on kiire, taidankin tästä lähteä, näkemiin. (Menee kiireen vilkkaan ovesta ulos pimeyteen.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat