Proletariaatti lyötiin nopeasti veriseksi mytyksi
Uusien väylien löytäminen 1500-luvulla merentakaisiin koskemattomiin paratiiseihin mahdollisti kaupankäynnin näiden alueiden asukkaiden kanssa. Afrikan, Itä-Intian ja Keski-Amerikan kansojen kanssa käyty kauppa tuotti alkuperäisen rahakasan nykyiselle kapitalismille, jonka varaan se pystytettiin. Vieraiden maiden asukkaille annettiin kaikenlaista roinaa vastineeksi heidän maansa todellisista rikkauksista. Niinpä kultaa ja muita aarteita alkoi virrata suuria määriä Eurooppaan. Orjien murskattujen luiden, rikottujen nivelien ja kuivuneen veren hinnalla lunastettiin teollisuuden ensimmäiset tehtaat ja muut tuotantolaitokset. Proletaari on teollisuustyöläinen. Sen synnytti teollisuusporvariston höyrykoneella toiminut tehdas.
Laajoilla maaseudun vainioilla maa aidattiin uudella tavalla. Siten maansa ja elantonsa menettäneet ihmiset päätyivät suurina joukkoina teollisuusporvarin tehtaaseen työvoimaksi. Itsenäisen käsityöläisen, kotiteollisuuden ja manufaktuurin aika oli lopullisesti ohitse. Suurteollisuudessa käytettiin myös naisia ja lapsia työvoimana kauhistuttavissa olosuhteissa. Heidät pakotettiin työskentelemään 14 – 18 tuntia vuorokaudessa. Likaiset tehtaat, puutteellinen ja huono ravinto yhdistyneenä hirvittävään hyväksikäyttöön tuhosivat heidät nopeasti. Suurporvari vaati, ettei valtio saa sekaantua taloudelliseen toimintaan millään tavalla. Missään nimessä ei proletaarilla saanut olla minimipalkan takaavaa lakia suojanaan.
Aatelisto ja papit olivat pidelleet käsissään poliittista valtaa vuosisatoja. Se kaikki valta siirtyi porvareille työläisten ja ryysyköyhälistön tukemana. Mutta kun kolmas sääty sai poliittista valtaa, se ei enää halunnut kuulla tehtaidensa työläisten sammuneista silmistä mitään. Ensin porvarit selvittivät keskenään välejään kunkin teollisuusmaan sisällä. Giljotiini ratkaisi monia poliittisia kysymyksiä nopeasti. Rajojen ulkopuolella sodittiin suursotia uusista markkinoista teollisuuden tuotteille. Jäljelle jäi proletariaatin ja porvariston välinen valtataistelu, jossa työväenluokka lyötiin nopeasti tajuttomaksi, veriseksi mytyksi. Englannissa, Ranskassa, Saksassa ja muissa Euroopan maissa kaikkien kapinoiden lopullinen voittaja oli aina suurporvaristo.
Ilmeistä on, että ihmiskunnan taloudellinen edistys ja menestys maksettiin työläisten ja ryysyköyhien kauhistuttavilla kärsimyksillä. Kahden sosiologin perustama Punaiset prikaatit luulivat voivansa voittaa vielä 1970-luvulla pääoman verisellä terrorilla, mutta se kaikki oli vain mieltä ja järkeä vailla olevaa väkivaltaista riehumista. Ehkä maapallo voitaisiin jakaa yksityisomaisuudeksi seitsemän miljardin ihmisen kesken. Jokainen saisi palan maata, osan ilmakehästä ja merestä omakseen. Siten kaikki ihmiset olisivat oikeutettuja saamaan korvauksia suurpääomalta maapallon luonnonvarojen liiallisesta käytöstä sekä koko planeetan turmelemisesta saasteilla. Kommunistisen Kiinan pankit ovat maailman suurimpia yhtiöitä.
Eikai kaupankäynnistä voi tuolloin puhua, kun kysymyksessä oli vain kultien ryöstäminen.
Teollinen vallankuomouksen johdosta muodostui myös proletariaatti.
Tuo proletaarinen vallankumouskaan itänaapurissamme muodosti diktaduurin puolejohdon ylelliseen elämään ja työväestön huonoon kohteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Jaan näkemyksen historiasta luokkataisteluna. Olen neljännessä polvessa sosialisti, mutta termi ”työväenliike” alkaa jo hämmentää.
Nykyisinhän hallitseva luokka on säännöllistä kuukausipalkkaa nauttiva järjestäytynyt työväestö. En tiedä, itkettikö vai naurattiko kiky-neuvotteluissa, kun nimenomaan ay-liike teki kynnyskysymyksen mahdollisimman suurista veronalennuksista. Mitäpä sitä valtion verotuloista ja köyhien sosiaaliturvasta, kun itsellä on varaa yksityisiinkin palveluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä, missä on ollut menneinä aikoina jonkinlaatuista yksinvaltiutta, siellä aateliston vallan välikappaleena on toiminut epäsymmetrinen edustusjärjestelmä. Kaksikamarisessa parlamentissa on alahuone ja ylähuone. Alun perin ylähuone oli suurmaanomistajien eduskunta, jota se itse asiassa on meidänkin ajassa. Nykyaikana palkasta riippuvaiset voivat käyttää eduskuntaa vallan välikappaleena omia pyrkimyksiä ajaessaan. Toisinaan valtaan nousee fasisteja, synkän taantumuksellisia vallankäyttäjiä tai uskonnollisia tahoja. Toisinaan, varsinkin hyvinä taloudellisina aikoina, kohoaa usein valtaan edistyksellisiä uudistuksia ajavia voimia.
Ihmiselämä on niin lyhyt, että hyvinä aikoina syntyneet sukupolvet ajattelevat kaiken hyvän olevan pysyvää. Ikään kuin kaikki olisi aina ollut hyvää ja mukavaa. He eivät oleta, että parlamentti voisi tehdä pahaa tarkoittavia päätöksiä puhumattakaan siitä, että perusoikeudet vietäisiin kansalaisilta laillisin keinoin. Lyhyt silmäys läheiseen historiaan osoittaa selvästi, että kaikki elämää ylläpitävät ylevät saavutukset voidaan menettää muutamassa hetkessä, sillä yleinen äänioikeus voi nostaa valtaan millaisia tahoja tahansa. Vallassa olevat yleensä vakiinnuttavat keskeiset arvonsa koko yhteiskunnan arvoiksi. Siksi meidän ajassamme puhutaan vain kilpailusta, rahasta, menestyksestä ja muusta sellaisesta.
Nykyään poliitikot ajattelevat olevansa joku urheilujoukkue, jonka ainoana tavoitteena on saavuttaa sekä henkilökohtaista menestystä, ja mikä merkillisintä, saada edustamansa puolue kasvamaan keinolla millä tahansa riippumatta kansalaisten yhteiskunnallisesta tilasta ja asemasta. Se on aika vastuutonta käyttöstä suurta yleisöä kohtaan. Siksi voi hyvällä syyllä sanoa, että valtaa parlamentissa pitävät ne, jotka ovat parhaiten pystyneet tekemään itsestään tuotteen ja markkinoimaan sen yleisölle. Poliitikot itkevät onnesta saavuttaessaan poliittisessa kilpailussa jotakin haluamaansa. Toisinaan he ovat hyvin katkeria päinvastaisesta syystä. Poliitikko ei kuitenkaan voi olla mikään urheilija, joka yrittää ponnistaa kaikki voimansa yrittäessään tehdä uusia ennätyksiä.
Poliitikkojen tekemät päätökset voivat johtaa jonkun yhteiskuntaluokan yltäkylläiseen vaurastumiseen tai johtaa suuret ihmismassat köyhyyteen, kurjuuteen ja sotaan. Aivan viimeisessä tapauksessa, kun puhutaan elämästä ja kuolemasta ihmisyhteisössä sen erilaisissa vaiheissa ja tilanteissa, yksittäisen ihmisen koko kohtalon määrää hänen asemansa yhteiskunnassa. Tämän on nykyisessä yhteiskunnassa lähes kokonaan päässyt unohtumaan monelta kansalaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen blogi. Juuri noin on proletariaattia sorrettu. Sammunein silmin he ovat raataneet suurkapitalistien hyväksi.
Onneksi valoisempaa aikaa ovat kuvanneet Marx, Engels, Lenin, Stalin, Mao ja joukko muita pienempiä, mutta huikean suuria ajattelijoita.
Meidän pitää seurata heidän viitoittamaa tietä niin pääsemme kurjuudestamme pois.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä blogissa ei käsitellä millään tavalla kommunismia. Puheena on varhaisen kapitalismin syntyminen ja esiteollisen ajan muuttuminen teolliseksi ajaksi. Sen oheen syntynyt työväenluokka joutui tekstissä kerrotun kohtalon omaksi. Tulkoon kuitenkin mainituksi, että ihmiskunta on kärsinyt kaikenlaisista diktatuureista ja niiden harjoittamasta mielipuolisesta väkivallasta loputtomasti.
Ilmoita asiaton viesti