Proletariaatti lyötiin nopeasti veriseksi mytyksi

Siellä, missä on ollut menneinä aikoina jonkinlaatuista yksinvaltiutta, siellä aateliston vallan välikappaleena on toiminut epäsymmetrinen edustusjärjestelmä. Kaksikamarisessa parlamentissa on alahuone ja ylähuone. Alun perin ylähuone oli suurmaanomistajien eduskunta, jota se itse asiassa on meidänkin ajassa. Nykyaikana palkasta riippuvaiset voivat käyttää eduskuntaa vallan välikappaleena omia pyrkimyksiä ajaessaan. Toisinaan valtaan nousee fasisteja, synkän taantumuksellisia vallankäyttäjiä tai uskonnollisia tahoja. Toisinaan, varsinkin hyvinä taloudellisina aikoina, kohoaa usein valtaan edistyksellisiä uudistuksia ajavia voimia.

Ihmiselämä on niin lyhyt, että hyvinä aikoina syntyneet sukupolvet ajattelevat kaiken hyvän olevan pysyvää. Ikään kuin kaikki olisi aina ollut hyvää ja mukavaa. He eivät oleta, että parlamentti voisi tehdä pahaa tarkoittavia päätöksiä puhumattakaan siitä, että perusoikeudet vietäisiin kansalaisilta laillisin keinoin. Lyhyt silmäys läheiseen historiaan osoittaa selvästi, että kaikki elämää ylläpitävät ylevät saavutukset voidaan menettää muutamassa hetkessä, sillä yleinen äänioikeus voi nostaa valtaan millaisia tahoja tahansa. Vallassa olevat yleensä vakiinnuttavat keskeiset arvonsa koko yhteiskunnan arvoiksi. Siksi meidän ajassamme puhutaan vain kilpailusta, rahasta, menestyksestä ja muusta sellaisesta.

Nykyään poliitikot ajattelevat olevansa joku urheilujoukkue, jonka ainoana tavoitteena on saavuttaa sekä henkilökohtaista menestystä, ja mikä merkillisintä, saada edustamansa puolue kasvamaan keinolla millä tahansa riippumatta kansalaisten yhteiskunnallisesta tilasta ja asemasta. Se on aika vastuutonta käyttöstä suurta yleisöä kohtaan. Siksi voi hyvällä syyllä sanoa, että valtaa parlamentissa pitävät ne, jotka ovat parhaiten pystyneet tekemään itsestään tuotteen ja markkinoimaan sen yleisölle. Poliitikot itkevät onnesta saavuttaessaan poliittisessa kilpailussa jotakin haluamaansa. Toisinaan he ovat hyvin katkeria päinvastaisesta syystä. Poliitikko ei kuitenkaan voi olla mikään urheilija, joka yrittää ponnistaa kaikki voimansa yrittäessään tehdä uusia ennätyksiä.

Poliitikkojen tekemät päätökset voivat johtaa jonkun yhteiskuntaluokan yltäkylläiseen vaurastumiseen tai johtaa suuret ihmismassat köyhyyteen, kurjuuteen ja sotaan. Aivan viimeisessä tapauksessa, kun puhutaan elämästä ja kuolemasta ihmisyhteisössä sen erilaisissa vaiheissa ja tilanteissa, yksittäisen ihmisen koko kohtalon määrää hänen asemansa yhteiskunnassa. Tämän on nykyisessä yhteiskunnassa lähes kokonaan päässyt unohtumaan monelta kansalaiselta.

Tässä blogissa ei käsitellä millään tavalla kommunismia. Puheena on varhaisen kapitalismin syntyminen ja esiteollisen ajan muuttuminen teolliseksi ajaksi. Sen oheen syntynyt työväenluokka joutui tekstissä kerrotun kohtalon omaksi. Tulkoon kuitenkin mainituksi, että ihmiskunta on kärsinyt kaikenlaisista diktatuureista ja niiden harjoittamasta mielipuolisesta väkivallasta loputtomasti.