Kai Backman Hyväntahtoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan on ehdoton velvollisuus.

Ihmisorjan leimallinen asema on ollut olemassa yli 5000 vuotta

  • Meriharakan pesä on vaatimaton maakuoppa.
    Meriharakan pesä on vaatimaton maakuoppa.
  • Orjien omistajalla oli myös ruumiinherran oikeudet.
    Orjien omistajalla oli myös ruumiinherran oikeudet.
  • Väkivaltaisten tuotantosuhteiden ylläpito ei ollut ongelma niistä hyötyville.
    Väkivaltaisten tuotantosuhteiden ylläpito ei ollut ongelma niistä hyötyville.

 

Ihmisellä on syytä pelätä toista ihmistä, ellei laki suojele häntä pahalta. Siten yksin laki antaa ihmiselle kaiken vapauden varsinkin, jos laki koskee kaikkien ihmisten oikeuksia, vapauksia ja velvollisuuksia.

Meriharakan pesä on vaatimaton maakuoppa soraisella maalla veden äärellä. Meriharakka ei kuitenkaan ole samassa asemassa kuin aikoinaan oli maaorja vailla muuttamisoikeutta herransa omistamasta maakuopasta.

Maaorjien omistajalla saattoi olla myös alustalaiseensa nähden ruumiinherran oikeus. Herralla oli siten oikeus ruoskia orjansa tai tehdä heille muutoinkin mielensä mukaan. Orjaa ei kuitenkaan saanut suoranaisesti murhata tai muutoin pysyvästi vammauttaa. Sehän olisikin ollut omaisuuden tahallista turmelemista. Maaorjat voitiin myös poistaa ikuisesti maanomistajan mailta tai lähettää asepalvelukseen tilanomistajan harkinnan mukaan. Heidät siis voitiin mielivaltaisesti hylätä kun tuottoa ei enää ollut saatavissa heidän kuluneista kehoistaan. Heillä ei ollut oikeutta vaihtaa omin päin maatilaa siitä yksinkertaisesta syystä, että he olivat juuri tiettyyn maatilaan kuuluvia persoonattomia esineitä sekä eläviä työkoneita, joita maanomistaja saattoi myydä muualle muuttaviksi perhekunnittain, kylittäin  tai laumoittain eniten tarjoavalle. Se riippui omistajan kyvystä pitää yllä hyvää taloutta. Maaorjat olivat siis omistajiensa kaikenlaisen hyödyn tavoittelun aineellisia välikappaleita täällä maan päällä. Maaorjien määrä kasvoi aika ajoin siksi, että yhteiskunnan epämääräinen ihmisaines, äpärät, ryysyköyhät,  orvot, kulkurit ja muut sellaiset  luetteloitiin maaorjiksi omistavalle luokalle. Heille koitti vapaus myöhemmin vain siksi, että pakkoon ja väkivaltaan perustuva ihmistyö on käytännössä ja pidemmällä aikavälillä kannatamatonta. Mutta Inhimillinen epäoikeudenmukaisuus tai väärien ja väkivaltaisten tuotantosuhteiden ylläpito sinänsä ei ollut mikään ongelma niistä hyötyville. Maaorjia  pystyivät omistamaan myös juridiset henkilöt, kuten luostarit tai muu ihmisyhteisöt. Vielä 1800-luvulla kymmenien miljoonien ihmisen ammattinimike maailmalla alkoi sanalla orja.

Nykymaailmassa elää vapaiden ihmisten joukossa eräiden arvioiden mukaan yli 30 000 000 tavallista orjaa. Tämä orjuus pitää sisällään ihmiskauppan, pakkotyön, velkaorjuuden, pakkoavioliitot, lapsisotilaat, sekä lapsikaupan kaikki kauhut. Se on aika kummallista, sillä orjuus lakkautettiin laajasti 1800-luvulla. Kaikkiaan orjia on ollut olemassa yli 5000 vuotta - siis melkein aina. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa voi olla jopa yli 600 orjaa. 

Meriharakka voi hylätä maakuoppansa. Sitten se vain kaivaa uuden maakuopan pehmeämmälle maalle parempien vesien rannalle. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tällainen orjuus ja ihmiskauppapuhe on vain kiihottamista maahanmuuttoa vastaan, kun maahanmuuttajia leimataan ihmiskaupan ja orjuuttamisen harjoittajiksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Sekä että ja tänka på. Juuri niiden kitkemiseksi meidäntulisi toimia jotta klopaalikilpailu olisi tervettä eikä raha päättäisi elämästäsi. Maahanmuutto, oli sitten kriisi-, elintaso-, tai veropskolainen on yksi rahan vallan sivuoireita. Raha oli hyvä renki mutta on huono isäntä.

Käyttäjän KaiBackman kuva
Kai Backman

Mikko, minä nyt kuitenkin kirjoitin tuhansia vuosia kestäneestä kymmenien miljoonien ihmisten kokemasta orjuudesta - en maahanmuutosta.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Eikös pakkotyö ole juuri sitä kun joutuu raatamaan tytäpäivää niskalamassa jotta saisi edes sen vähäisen toimeentulon ja edes pöytäänsä sen yhden vaivaisen leivän.
-Alipalkkaus
-pitkät työajat
-esinearvo
-huonot edut ja suoja
-riittämättömät SoTe palvelut

Näkyy mm.
-mahdollinen riittävän asunnon puute
-duunareita työleirillä kuin karjaa ajossa
-lämmittämättömiä hökkelislummeja taajamassa
-kerjäläisiä, vanhoja ja sairaita asumassa kadulla
-runsaslapsikuoleisuus ja lukutaidottomuus

Käyttäjän KaiBackman kuva
Kai Backman

Daniel Malinen, niin, jostakin historian aammunkoitosta se nykypäivän työläinen tai palkansaaja on tosiaankin tullut. Jokaisella filosofisella oliolla on aikaisempi muoto. Toisen alaisuudessa ja valvonnassa työtä tehneen ihmisen aiempi fyysinen ja henkinen olomuoto oli leimallisesti orja. Olosuhteet ja ympäristö ovat muuttuneet, mutta lähtökohtaisesti herra ja hänen alustalaisensa ovat säilyneet. Juuri nyt ollaan puhumassa työpäivän pidentämisen puolesta, aivan kuin palkkakustannuksia alentamalla voitaisiin lisätä työn tuottavuutta korkean teknologian yhteiskunnassa. Työaikojen pidentäminen kun tarkoittaisi yhdessä aikayksikössä tehdyn työn arvon laskemista. Yhtä hyvin voitaisiin laimentaa rahaa painamalla sitä lisää, eli turmella rahan arvoa. Mitä lyhyemmässä ajassa jotakin tuotetaan, sen tuottavampaa työnteon ja tuotannon täytyy olla. Siksi työaikaa olisikin lyhennettävä - silloin se myös olisi mahdollisimman tehokasta. Kokonaan toinen kysymys on se kummallisuus, että miksi kaikkea tuotetaan koko ajan lyhyemmässä ajassa ja tehokkaammin? Missä vaaleissa sellaisesta toiminnasta on mukamas päätetty? Ehkä talouskasvun päämäärästä pitäisi luopua juuri siksi, että se on niin järjen vastaista. Sillä kaiketi on selvää, että kaikkein tehokkain tuotanto edellyttää tehokkainta kulutusta, joka taas turmelee kaikkein tehokkaimmin välittömän elinympäristömme, sekä laajemmin koko maapallon elinvoiman. Hyvä ja miellyttävä elinympäristö on hyvinvointia, joka siis näyttäisi olevan ristiriidassa jatkuvaan talouskasvuun pyrkimisen kanssa. Daniel, olet noissa huomioissasi yllä mielestäni aivan oikealla jäljillä, sillä viimeisessä kädessä talouden on palveltava ihmisten pysyvää hyvinvointia, eikä mitään muuta.

Toimituksen poiminnat